@ Joe's mouth

Ennen kuin palaan viime vkl tunnelmiin Joensuussa, on palattava vielä hetkeksi tuohon oman identiteetin haeskeluun.

Monelta kaverilta ja ystävältä tuli kommentteja asiaan, monesta eri näkökulmasta ja jokaisella oli pointtinsa asiassa. Suurin osa oli kuitenkin samaa mieltä sen suhteen, että ei ole väliä miksi tai mistä syistä pukeutuu niinkuin pukeutuu, pääasia on että se tuntuu itsestä oikealta ja hyvältä. Päädyin itse samaan lopputulokseen, en vieläkään tiedä pukeudunko näin vain saadakseni huomiota vai siksi, että oikeasti pidän siitä, mutta en jaksa välittää. Se tuntuu oikealta ja hyvältä, ei mitenkään väkinäiseltä. Se riittää minulle toistaiseksi :)


Sitten männä viikonloppuun ja joensuuhun. Otin perjantain vapaaksi töistä, jotta pääsin lähtemään ajoissa Insanityn luo, eikä perille päästyä tarvitsisi auton ratista hypätä suoraan baariin. Koko matkan paistoi aurinko ja maiset oli mitä ihanimmat, harmi kun juuri ei kerennyt kuvailemaan :/ Tuossa kuitenkin yksi kuva matkalta.



Perille pääsin jo 4 jälkeen ja kerrankin kerkesin istumaan rauhassa ja juttelemaan ennen baariin lähtöä. Mukana menossa oli myös Vivian.



Kiitos molemmilla mahtavasta illasta <3 ootte ihan parasta baariseuraa :) Lauantai meni Insanityn luona kuunnellen mm. vanhoja ysäri dance klassikoita. DJ Bobo, ATC, Corona, Scatman, Snap ja monia muita :D Sunnuntaina oli todella haikea fiilis kun joutuin lähtemään takaisin, onneksi keli pysyi hyvänä koko viikonlopun ajan. Vilpakka meinasi olla, kun sunnuntai aamuna ½11 aikaan lämpömittari näytti -27c


Torstaina kävin töiden jälkeen ostamassa pvc liivin. Tuollainen hieman military tyylinen, näyttää vähän joltain Swat ryhmän taktiselta rynnäkköliiviltä :D Maksoin hurjat 20€, ehdottomasti hintansa arvoinen.



Valmistaja on Xtrax. Tuo liivi oli perjantaina päällä baarissa S.D.L:n housujen kanssa.

Identiteetti kriisi

Ne keitä ei kiinnosta lukea minun syvällisiä ajatuksia ja mietteitä, voivat hypätä suorilta vanhempaan postaukseen, tai toiseen blogiin. Ne ketkä haluavat kurkistaa omituisen pääni sisälle, tervetuloa.

Olen jo joidenkin päivien tai itse asiassa viikkojenkin aikana miettinyt, että miksi olen tälläinen kun olen (omistan liikaa vapaa-aikaa). Miten persoonani on kehittynyt tähän vaiheeseen ja mistä se johtuu ja mikä tärkeintä, olenko oikeasti tälläinen kun olen, vai vedänkö tajuamattani roolia, mikä tulee jostain alitajunnasta.

Identiteetti kehittyy läpi koko ihmisen elämän, mutta etenkin nuorena ja murrosiässä se kehittyy voimakkaasta ja muovaa meistä sellaisia kun olemme. Oma lapsuuteni ja nuoruuteni aina 19-ikävuoteen asti ei ehkä ollut niitä helpompia. Kumpikaan vanhemmistani ei ollut juoppoja tai käyttänyt muitakaan päihteitä, emme kärsineet köyhyydestä edes 90-luvun suuren laman aikaan, mutta silti etenkin teini-ikäisenä tunsin suurta vihaa surua. Opin ne hautaamaan sisälleni, joka on myöhemmässä vaiheessa osoittautunut virheeksi, sillä samalla hautasin kaikki muutkin tunteet ja minusta tuli ns. tunnevammainen.

Olin ala-asteen 4 tai 5 luokalla kun asiat alkoivat menemään päin honkia, mutta samaan aikaan aloin kiinnostumaan niin pvc:stä, kuin latex:stakin. Onko näillä selvä syy yhteys, siitä en tiedä. Mitä vanhemmaksi kasvoin, sitä selvemmäksi minulle tuli, että jonain päivänä on pakko saada pvc housut tai edes jokin vaatekappale, joka on tehty pvc:stä. Nuorena vietin paljon aikaa yksin, etenkin sen jälkeen kun muutimme Mäntyharjulta Hauholle. Tämä tapahtui 7 ja 8 luokkien välisenä kesälomana. Kun peruskoulu loppui ja siirryin opiskelemaan ammattikouluun, vietin varmaankin 80% vapaa-ajastani yksin. En viettänyt aikaa koulukavereiden kanssa, en vanhempieni, istuin kotona tietokoneen ääressä ja aloin tutustumaan entistä enemmän pvc:hen, latex:iin sekä BDSM:n ihmeelliseen maailmaan. Vietin siis valtaosan nuoruusvuosista vailla vanhempiani tai muidenkaan aikuisten huomiota ja vaikka muutin pois kotoa 19 täytettyäni, ei juuri mikään ole muuttunut sen jälkeen. Mieltymykset ovat ajan saatossa voimistuneet ja niitä on tullut lisää. Osa ”normaalimpia” ja osa ”vähemmän normaaleja”.

Tiivistettynä, mitä enemmän vietin aikaa yksin ja vailla muiden huomiota, sitä enemmän aloin kiinnostumaan edellä mainituista asioista. Sitten päästäänkin siihen minua askarruttaneeseen asiaan eli:

Olenko oikeasti tällainen kun olen, vai tykkäänkö näistä asioista vain siksi, että ne herättävät ihmisen huomion. Olenko vain huomiota etsivä ongelma nuori ja jos olen, niin millainen on minun oikea identiteettini. Kuka ja millainen olen oikeasti, mikä on oikea persoonani ja miten sen saan esille.


Anteeksi erittäin sekava teksti, kaippa siitä vähän tolkkua saa :P